keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Blood of Dragons

"Blood of Dragons" tuo Robin Hobbin Rain Wild Chronicles -sarjan huikeaan päätökseensä. 

Muinaisia salaisuuksia lohikäärmeisiin ja Kelsingraan liittyen riitti vielä tähän viimeiseenkin kirjaan. Lisäksi tarjolla oli mukavasti toimintaa, kun lohikäärmeiden lihaa ja Kelsingran aarteita himoitsevat ihmiset menevät liian pitkälle. Nuoret, kitukasvuiset lohikäärmeet kun eivät ole enää kovin surkeita ja kömpelöitä otuksia.

Parasta tässäkin Hobbin kirjassa (sarjassa) ovat kuitenkin hahmot. Odotin edellisestä osasta asti kovasti pääseväni tutustumaan Chalcedin häijyn vanhan herttuan pahamaineiseen tyttäreen Chassimiin. Arvasin aivan oikein, että neidolla olisi vielä oma roolinsa ja mukava hahmo sieltä paljastuikin. Ihastuin kovasti, kun Chassimin ja kovia kokeneen Seldenin polut kohtasivat - hieman ennalta-arvattavasti, mutta entäs sitten!

Tats puolestaan sai jälleen sekä minut että Thymaran hermostumaan pahanpäiväisesti keskenkasvuisen uroksen mustasukkaisilla näkemyksillään. Thymara onneksi piti edelleen puolensa, joten lopulta vain tuhahtelin tyytyväisen ylimielisenä Tatsin puheille.

Alisen inhottava aviomies Hest joutui varsinaiseen seikkailuun eikä siinä voinut kuin hihittää vahingoniloisena. Hestin hyväksi on kyllä sanottava, että miehen juonet olivat ovelia ja niiden seuraaminen oli hurjan mielenkiintoista. Loppujen lopuksi yhdyn täysin sen yhden lohikäärmeen mielipiteeseen; Hest on huvittava tyyppi.

Tässä vaiheessa tyydyn toteamaan, että onneksi tämä ei ollut Hobbin viimeinen kirja/sarja, vaan pääsen palaamaan tähän maailmaan vielä ainakin pariin otteeseen ^^

lauantai 27. tammikuuta 2018

Taidonnäyte

Dekkarihimoni alkaa pikkuhiljaa laantua, mutta vielä upposi Tess Gerritsenin Rizzoli & Isles -sarjan toinen osa "Taidonnäyte".

Edellisen kirjan ei yhteiskuntakelpoinen murhaaja on telkien takana ja fantasioi Jane Rizzolin kimppuun pääsemisestä.

Vapaalla jalalla puolestaan riehuu mies, joka hyökkää pariskuntien kimppuun, surmaa miehen pakotettuaan tämän ensin todistamaan naisen kohtaloa.

Rizzolin kanssa edellistä tapausta tutkimassa ollut Moore oli nyt heitetty lomalle tuoreen vaimonsa kanssa, joten sarjan toinen nimikkohenkilö sai enemmän tilaa. Rizzoli oli edelleen ärhäkkä nainen, joka ei voi osoittaa pienintäkään heikkouden merkkiä miesten keskellä, mutta olin huomaavinani sympaattisia pehmenemisen merkkejä. Rizzolin perhe vilahti jälleen ja oli ihanan raivostuttava.

Ihmettelin "Kirurgia" lukiessani, että missä se Isles piileksii. "Kuolleiden kuningatar" Maura Isles esiteltiin tässä sarjan toisessa osassa, mutta vasta sivuosassa. Oletan tutustuvani häneen paremmin seuraavissa kirjoissa.

"Taidonnäyte" oli oikein viihdyttävä, nopeasti luettava jännäri. Pidin erityisesti siitä, miten murhaajan karmiva näkökulma esitettiin myös. Lisäksi ihastuin tapauksen vauhdikkaaseen loppuratkaisuun.

Suunnitelmissa on siis ehdottomasti jatkaa Gerritsenin kirjojen parissa, vaikka muut genret alkavatkin taas välillä houkutella dekkareita enemmän ^^

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

City of Dragons

"City of Dragons" on kolmas osa Robin Hobbin Rain Wilds Chronicles -sarjasta.

Kitukasvuiset lohikäärmeet ja näiden ihmissaattajat ovat löytäneet muinaisten lohikäärmeiden ja näiden kumppaneiden kadoksissa olleen kaupungin Kelsingran ja tässä kirjassa pääsemme kurkistamaan kaupungin salaisuuksia.

Pienet lohikäärmeet ovat vahvistuneet, mutta vielä pitäisi oppia lentämään ja metsästämään.

Thymara ja muut sarjan päähenkilöt ovat edelleen mukana, mutta ilahduin, kun vanhoista sarjoista tutut Malta, Reyn ja Selden pääsivät hetkittäin parrasvaloihin. Selden on aikamoisessa pinteessä ja Maltaakin uhkaa vaara. Mukana menossa on tietysti myös vanha elolaiva Tarman, joka taitaa olla yksi lempihahmoistani, vaikkei paljon puhukaan :D

Tapaamme myös tarinan pääpahiksen (?) Chalcedin herttuan, joka haluaa lohikäärmeen lihaa muuttuakseen sairaalloisesta käppänästä viriliksi nuorukaiseksi. (Mitäs meni tappamaan kaikki miespuoliset perijänsä.)

Pienemmistä ilkimyksistä Hest saa painavat syyt lähteä jäljittämään Alisea - monen muun ahneen onnenonkijan tavoin. Kelsingran aarteet houkuttavat kaikkia ja jokainen taho kuvittelee voivansa ottaa osuutensa...

Tämä sarja vain paranee kirja kirjalta ja odotan jännityksellä, miten hahmoille käy neljännessä ja viimeisessä kirjassa ^^

lauantai 20. tammikuuta 2018

And I Darken

Olen lukenut Kiersten Whitelta useammankin kirjan ja kiinnostuin heti, kun kuulin häneltä ilmestyneen "And I Darken" -nimisen nuorten fantasiakirjan. Sitten oli taas kauheasti kaikkea luettavaa ja asia jäi ja unohtui, kunnes nyt vihdoin muistin kirjan olemassaolon ja varasin sen kirjastosta.

En tiennyt kirjasta etukäteen muuta kuin genren ja kirjailijan ja olinkin yllättynyt, kun luvassa oli historiallista fantasiaa. (Tai oikeastaan ei sitä fantasiaa ehkä niinkään.) Eletään siis 1400-lukua hieman väritetyssä Euroopassa. Lada ja Radu ovat prinssin nuoremmat lapset, ruma, ärhäkkä tyttö ja hänen kaunis ja aivan liian pehmeä veljensä. Kumpikin on isän silmissä aika hyödytön otus ja heidät hylätäänkin viholliskansan joukkoon panttivangeiksi.

Lapset tutustuvat viholliskansan nuorimpaan prinssiin Mehmediin ja kasvavat aikuisten unohtamina tämän kanssa. Lada pelkää kuollakseen muuttuvansa heikoksi, unohdetuksi omaisuudeksi muiden naisten tavoin ja pyrkii sen vuoksi olemaan mahdollisimman agressiivinen ja käyttämään hyväksi kaikki mahdollisuudet harjoittaa taistelutaitojaan. Radu taas etsii itseään omaksumalla vihollisen uskonnon.

Tiedossa on sotia, kiellettyjä rakkaussuhteita ja juonittelua.

Kaikista tähän mennessä lukemistani Whiten kirjoista "And I Darken" pomppasi välittömästi suosikikseni. Lada ja Radu olivat hahmoina todella monipuolisia ja kiehtovia ja kirjan suhdekiemurat kuulostivat uskottavilta toisin kuin monen muun nuortenkirjan paperinohuiden hahmojen salamarakkaudet ja kolmiodraamat.

Joskus nuorten fantasiakirjan luettuani mietin, että haluaisin lukea tarinasta aikuisten version. "And I Darken" upposi minuun ihan tällaisena. Jatko-osan lukemiselle on pakko raivata tilaa lukulistalta, koska tilanne kirjan lopussa oli kutkuttava ^^ (Toivotaan, etteivät hienot käänteet lässähdä jatkossa!)

tiistai 16. tammikuuta 2018

Touch of Power

Maria V Snyderin kirjoja on suositeltu minulle niin sinnikkäästi, että oli pakko kokeilla "Touch of Poweria" (jotta voisin lytätä teoksen ja kirjailijan ja siirtyä ylimielisesti tuhahtaen muiden suositusten pariin).

Snyderin luomassa maailmassa on viisitoista valtakuntaa ja melkein yhtä monta lajia taikureita. Rutto lehahti kaikkien valtakuntien poikki tehden tuhojaan väestössä. Parantajat eivät pystyneet pelastamaan sairastuneita ja parin väärinkäsityksen jälkeen kansa alkoi syyttää parantajia taudin puhkeamisesta. Tämän seurauksena parantajia jahdataan ja teloitetaan ihan vain sen takia, että näillä on kyky parantaa.

Tarinan sankaritar on kaksikymmentävuotias parantaja Avry, joka on paennut ja piileskellyt jo pari vuotta. Hän ei voi olla parantamatta kohtaamiaan sairaita lapsia ja siksi hän joutuu aina pakenemaan ja etsimään uuden pikkukylän.

Lopulta Avry jää sotilaiden haaviin, mutta hänen polkunsa ei yllättäen viekään mestauslavalle, vaan jännittävään seikkailuun komean Kerrickin ja tämän iloisten veikkojen kanssa.

"Touch of Power" oli tavallaan juuri sitä, mitä odotinkin; sekoitus kevyttä fantasiaa ja hömppää. Kirja kuitenkin yllätti minut positiivisesti; maailma oli oikeasti ihan kiehtova ja toimintaa ja yllätyksiä oli mukavasti. Ruttoon ja parantajien kiltaan liittyvä arvoitus oli hieno.

Tarinan pääpahis oli kyllä kuin suoraan Disneyn elokuvasta; "Minä olen ilkeä ja kateellinen ja teen pahoja juttuja, jotta se kateuteni kohde ei saisi olla onnellinen." Tämä tyyppi verotti aika pahasti tarinan vaikuttavuutta.

Pahis oli säälittävä esitys, mutta tarina oli silti niin viihdyttävä ja sankarit niin suloisia, että minua kiinnostaa tarttua seuraavaankin osaan. Olipa taas kerran hyvä, että uteliaisuus - ja pakkomielteeni tutustua jokaiseen fantasiakirjaan - saivat minut tarttumaan ennakkoluuloista huolimatta kirjaan ^^

lauantai 13. tammikuuta 2018

Lasipalatsi

Sarah J Maasin "Throne of Glass" kuuluu niihin kirjoihin, joka on roikkunut lukulistallani ikuisuuden. Nyt kun saatiin oikein suomenkielinen käännös, minun oli pakko selvittää, mistä tässä hypetetyssä sarjassa on kyse.

Tiesin ennakkoon, että päähenkilö on teini-ikäinen mestarisalamurhaajatyttö, joka saa tilaisuuden päästä vapaaksi suorittamalla sirkustemppuja kuninkaalle.

Kärsin edelleen lievästä yliherkkyydestä nuorten fantasiakirjoja kohtaan ja tuntui, että kaikki negatiiviset ennakkoluuloni kohdistuivat nimenomaan "Lasipalatsiin". Valmistauduin tuhahtelemaan ja pyörittelemään silmiäni kaikelle, mitä Maas eteeni heittäisi.

Alku ei ollut lupaava; Celaena vaikutti aivan liian nuorelta hurjan salamurhaajan mainettaan ajatellen ja sitten tapaamme heti kättelyssä ah niin komean prinssi Dorianin ja - yllätys! - Celaenaa saattava ja vahtiva kapteeni Chaolkin on tarkemmin katsottuna ihan mukavan näköinen ilmestys. (Myös Chaol kuulosti minusta liian nuorelta asemaansa nähden.)

Olisin halunnut muokata tarinaa Celaenan ulkonäön osalta; olisin tehnyt sankarittaresta arkisen, jopa hieman ruman puoleisen. Dorianin vaatiman kylvetyksen jälkeen nätti elostelijaprinssi olisi voinut tippua hienolta valtaistuimeltaan ja kiljua kauhuissaan: "Eihän tilanne parantunut yhtään!" Pieni huumori piristää aina :P

Näitä paria heikkoutta lukuun ottamatta nautin "Lasipalatsista" yllättävän paljon. Se kolmiodraama nyt oli mitä oli - haluan kuitenkin kiihkeästi tietää, miten sen suhteen käy jatkossa. Synkemmät ja toiminnallisemmat juonenkäänteet ja arvoitukset kuitenkin viihdyttivät loppuun asti.

Lisäksi pidin siitä yksityiskohdasta, että Celaena osasi arvostaa tanssiaisia ja kauniita pukuja. Alan olla kurkkuani myöten täynnä sankarittaria, jotka eivät tunne oloaan mukavaksi muissa kuin kuluneissa housuissa leirinuotion ääressä. Miksei älykäs, taistelutaitoinen ja kaikin puolin vakavasti otettava hahmo saisi nauttia myös "tyttömäisistä" jutuista?

Maas teki niin positiivisen vaikutuksen "Lasipalatsilla", että ajattelin lukea enemmänkin hänen kirjojaan. Jää nähtäväksi, maltanko odottaa käännöstä ^^

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kirurgi

Tess Gerritsenin "Kirurgi" on jo aikoja sitten ilmestynyt suosittu ja kehuttu jännityskirja, joka aloittaa televisiosarjaksikin päässeen Rizzoli & Isles -sarjan. Kaverini suositteli tätä minulle vuosia sitten, mutta taisin silloin olla liian innostunut pelkästään fantasiasta (ja ehkä noista ruotsalaisista dekkarikuningattarista). Nyt viime aikoina vaivanneen jännärihimoni kourissa päätin korjata tämän "Kirurgin" mentävän aukon sivistyksessäni.

Rikostutkijat Thomas Moore ja Jane Rizzoli metsästävät murhaajaa, joka iskee nimenomaan naisten kimppuun ja poistaa näiltä kohdun kirurgin taidolla. Tapaukseen liittyy jotenkin myös kirurgi Catherine Cordell, joka meinasi joutua saman kohtalon uhriksi pari vuotta aiemmin.

Ymmärrän täysin kirjan suosion; tämä oli juuri sellainen nopeatempoinen ja koukuttava jännäri, jonka suorastaan ahmaisee vaikka pitäisi jo mennä nukkumaan. Loppuhuipennuksen kaava vaikuttaa näin jälkikäteen pohdiskeltuna aiemmin käytetyltä, mutta tällä kertaa en valita, koska vauhtia ja jännitystä riitti.

Pidin hahmoista. Rizzoli oli liiankin kuumapäinen ja herkkähipiäinen, mutta hänen ongelmansa pienenä naisihmisenä isojen miesten maailmassa selitti sen hienosti. Vaikka Rizzolin käytös otti välillä päähän, loppujen lopuksi olin hänen puolellaan niitä raivostuttavia sovinistisia käsityksiä vastaan. Moore oli sellainen aika yllätyksetön herrasmiespoliisi, mutta Rizzolissa oli persoonallista potkua. Kirjan toinen sankaritar Catherine kuulosti tutummalta jännärin hahmolta, mutta tylsää ei hänenkään seurassaan ehtinyt tulla.

Uusia bestsellereitä odotellessa ajattelin jatkaa tämän sarjan parissa, sillä Gerritsen kirjoittaa vetävästi ja haluan tietää, mitä Rizzolille, Moorille ja Catherinelle tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi minua vaivasi koko kirjan ajan kysymys: "Missä se Isles on?" ja odotan saavani asiaan selvyyttä :D

"Kirurgi" oli minulle hyvä muistutus siitä, ettei jännityskirjan tarvitse olla painotuore tarjotakseen loistavaa viihdettä ^^

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

The Grim Company

Goodreads suositteli minulle sinnikkäästi Luke Scullin "The Grim Companya" ja koska löysin kirjan edullisesti Suomalaisen nettisivuilta, päätin vihdoin tutustua.

"The Grim Company" on korkeaa fantasiaa, jossa joukko sankareita yrittää pelastaa kansan häijyiltä tyranneilta. Scull osasi kuitenkin kirjoittaa tämän perustarinan todella viihdyttävästi.

Ensimmäiseksi kehun maailmaa, johon kuuluu syrjäytettyjen jumalten vuoriin ja meriin uponneita, kuolemaa tekeviä, voimaa säteileviä ruumiita, jumalten asemaan nousseita kuolemattomia velhoja ja tietysti niitä perinteisiä zombeja ja hirviöitä. Todella kiehtova ja omaperäinen todellisuus.

Seuraavaksi kehun hahmoja. "The Grim Company" on luokiteltu sinne "dark fantasyn" puolelle, joten sankarit ovat vähän rosoisempia, persoonallisempia ja huomattavasti hauskempia kuin joissain muissa sarjoissa.

Ihastelin erityisesti nuorta Colea, joka käyttäytyi itse asiassa juuri niin kuin voisi olettaa nuorelta mieheltä, jolle on lapsesta asti hoettu, että hän on sankari. Hän on naurettavan vakuuttunut omista (puutteellisista) kyvyistään ja uskoo sokeasti pystyvänsä mihin tahansa sankaritekoihin ihan vain siksi, että hän on syntynyt sankariksi. Aivan loistava hahmo, joka teki pilaa nuorilla miehillä ajoittain esiintyvästä harkintakyvyttömyydestä ja itsevarmuudesta.

Kokonaisuutena hahmot, maailman tarjoamat ihmeet ja yllätykset sekä Scullin taito ujuttaa sopivasti huumoria synkän ja jännittävän tarinan lomaan tekivät niin suuren vaikutuksen, että tilasin heti seuraavankin osan. "The Grim Company" pääsee ehdottomasti lempifantasiakirjojeni pitenevälle listalle ^^

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

The Dark Days Club

Alison Goodmanin Eon/Eona-duologia ihastutti minut täysin jokunen vuosi sitten ja suunnitelmissa on jo pitkään ollut kirjailijan toisen sarjan Lady Helenin lukeminen. Nyt sitten vihdoin sain aikaiseksi lainata kirjastosta Lady Helen -sarjan avausosan "The Dark Days Club".

Kyseessä on 1800-luvulle sijoittuva nuorten urbaani fantasiaseikkailu, josta tuli oitis mieleeni Colleen Gleasonilta lukemani "The Rest Falls Away". (En ole lukenut kauheasti tällaista historiallista urbaania fantasiaa.)

Tarinan sankaritar on kahdeksantoistavuotias lady Helen, joka on elänyt tätinsä ja tämän tiukkapipoisen miehen kanssa äidin kuoltua maanpetturina. Äidin maineen aiheuttamasta tahrasta huolimatta Helenin olisi nyt astuttava seurapiireihin ja metsästettävä itselleen aviomies ajan tapojen mukaan.

Pikainen avioliitto ei oikein innosta Heleniä ja hän käyttääkin energiansa mieluummin kadonneen palvelustyttönsä tapauksen selvittämiseen.

Kaupunkiin on myös saapunut lordi Carlston, jonka tiedetään murhanneen vaimonsa. Nyt tämä salaperäinen mies tuntuu olevan pelottavan kiinnostunut Helenistä. Helenin pitäisi pysyä kaukana pahamaineisesta lordista, mutta tällä on salaisuuksia, jotka liittyvät Heleniin.

Olen vältellyt tätä sarjaa, koska nuorten fantasiakirjat ovat viime aikoina jääneet jotenkin vaisuiksi ja välillä suorastaan ärsyttäviksi kokemuksiksi. Alison Goodman osoittautui kuitenkin luotettavaksi tarinankertojaksi ja viihdyin mainiosti "The Dark Days Clubin" parissa.

Helen oli miellyttävä, hieman liian omapäinen nuoreksi naiseksi tuohon aikaan, muttei liian erikoinen tai räväkkä persoona. Aika perinteinen fantasiakirjan sankaritar siis. Juoni ei ollut täysin ennennäkemätön, mutta tapahtumat etenivät sujuvasti ja toimintaakin löytyi.

Parasta kirjassa oli mielestäni se, ettei Helen retkahtanut ensisilmäyksellä siihen "pitkään tummaan ja komeaan muukalaiseen, jolla on synkkä salaisuus ja josta kaikki läheiset varoittelevat".

Pidin myös 1800-luvusta ympäristönä. Tanssiaiset, komeat asut ja tiukat sovinnaisuussäännöt vain ovat jotenkin vastustamattomia. (Samasta syystä tulee luettua Jane Austeniakin.)

Moni kiehtova asia jäi kesken kirjan lopussa ja yritän raivat lukulistaan tilaa jatko-osan lukemiseen ^^