torstai 29. joulukuuta 2016

Magic Burns

"Magic Burns" on toinen osa Ilona Andrewsin Kate Daniels -sarjaa, johon todellakin tartuin Goodreadsin sinnikkyyden ansiosta.

Kate seikkailee taian muokkaamassa Atlantassa, mikä aiheutti minulle sopeutumishaasteita sarjan ensimmäisen osan kanssa; toisaalta tartun aina innolla kaikkeen tuntemattomaan, mutta samalla lämpenen uusille jutuille todella hitaasti.

Urbaani fantasia tarkoittaa yleensä vampyyrikerhoa, riehakasta ihmissusilaumaa ja muutamaa kissaa tavallisen kaupungin keskellä. Lisäksi jostain puistosta tai baarista voi löytyä portti keijumaailmaan. No, Katen maailmassa se keijutodellisuus on rysähtänyt normaalin maailman päälle ja pakottanut kaikki tavallisetkin ihmiset sopeutumaan kadulla kulkeviin jättiläiskaloihin ja muuhun vastaavaan.

"Magic Burns" oli helpompi aloittaa kuin aiempi osa, koska maailma ja itse sankaritar olivat jo tuttuja. (Katen menneisyydessä ja veressä on tosin vielä joitain jännittäviä salaisuuksia!)

Tällä kertaa Kate joutuu jälleen asioimaan tuttujen muodonmuuttajien kanssa, kun joku - tai siis jokin - on varastanut lauman tärkeät, huippusalaiset kartat.

Komeaa, ylimielistä ja turhan vikkeläliikkeistä voroa jäljittäessään Kate törmää myös ärhäkkään pikkutyttöön, jonka amatöörinoitapiiriin kuulunut äiti on kadonnut. Tapaukset liittyvät toisiinsa maailmanloppua enteilevällä tavalla.

Kehuin Katea hauskaksi jo "Magic Bitesin" jälkeen ja meno vain parani tässä toisessa osassa. Pärskin naurusta useammin kuin jaksan muistaa. Katella on mahtava asenne ja tarpeeksi teräaseita (ja tietysti taitoa käyttää niitä) opettaakseen nöyryyttä vihollisille.

Romantiikan suhteen ollaan ilmeisesti menossa juuri sinne, minne "Magic Bites" jo vihjailikin. Yleensä hehkutan todella sekavia ja monimutkaisia kuvioita parisuhderintamalla, mutta Katen ja Curranin juttu etenee niin hitaana sivujuonena, että alan oikeastaan lämmetä sille. Kaksikolla oli taas pari aika ihanaa hetkeä. Jännitteen luominen on joskus paljon parempaa kuin se varsinaiseen touhuun säntääminen ;)

Ja hyi että millaisen pienen ilkimyksen Andrews onnistui tarinaansa tunkemaan! Aloin ihan tosissani halveksua sitä petollista kelmiä.

Olen jo tilannut pari seuraavaa osaa, eli matkani Katen kanssa jatkuu vielä ;)

PS. Meinasin unohtaa kertoa, että tässä kirjassa oli ihmisminkki! Susia, leopardeja, kettuja ja hyeenoita on urbaanin fantasian maailma pullollaan, mutta tämä oli ensimmäinen tapaamani minkki :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti