Salla Simukan "Jäljellä" ja "Toisaalla" kirjapari on kiinnostanut minua jo pidempään ja nyt Suomi-villitykseni innostamana lainasin tämän ensimmäisen kirjan kirjastosta, kun se siinä hyllyssä pönötti sopivasti.
Viisitoistavuotias Emmi elää maailmassa, jossa ihmiset jaotellaan ominaisuuksien perusteella ryhmiin jo lapsina. (Tuli heti mieleen "Outolintu", mutta ei näillä kyllä ole kauheasti mitään yhteistä.) Emmi on surukseen kuitenkin vielä teininäkin pelkkä Potentiaali. Isoveli Lassi on harvinaisen älykäs Intellektuaali ja seitsemänvuotiaasta pikkusiskosta Millastakin on jo päiväkodissa tullut Dramaatikko. Emmi on syrjäytynyt ikätovereiden lisäksi myös perheestään. Hän tuntee olevansa niin suuri pettymys vanhemmilleen, etteivät nämä edes näe häntä.
Saadakseen huomiota - edes negatiivista - Emmi päättää säikäyttää perheensä karkaamalla. Suunnitelma menee lievästi sanottuna mönkään, sillä palatessaan kotiin Emmi huomaa perheensä ja kaikkien muidenkin ihmisten kadonneen jäljettömiin...
Täytyy sanoa, että "Jäljellä" ei ollut ihan minun kirjani. Se kadonneiden ihmisten arvoitus oli todella kiehtova ja minun on yksinkertaisesti pakko lukea myös "Toisaalla", mutta Emmin ja niiden parin muun yksinäisyys tuntui sitten vähän turhan ankealta ja surulliselta minulle. (Juu juu, se oli koko jutun pointti...) Pidän enemmän sellaisista tarinoista, joissa lauma ihmisiä sekoittaa suhteitaan oikein antaumuksella.
Olisin varmaan pitänyt enemmän sellaisesta kuviosta, jossa Simukan luomaa tulevaisuuden maailmaa olisi esitelty ihan tavallisen teiniarjen näkökulmasta. Nyt se ihmisten ryhmiin jakaminen ja Emmin kokemukset koulunkäynnistä ja elämästä pelkkänä Potentiaalina esiintyivät pelkkinä nopeina välähdyksinä Emmin muistoista.
Päähenkilönä Emmi oli aika perinteinen nuortenkirjan sankaritar, jonka epävarmuuteen ja satujen lukemiseen nuoren kirjoista innostuneen on helppo samaistua. (Itsekin pidin Emmiä tosi sympaattisena tyyppinä eli en valita tästä asiasta.)
Vaikka kirjan aihe ei tätä huvituksia etsivää lukijaa miellyttänytkään, en voi kuin kehua Simukan kehittämiä ovelia juonenkäänteitä. Varsinkin lopussa allekirjoittaneen silmät tuntuivat jäävän pysyvästi selälleen, kun asiat lähtivät vyörymään täysin odottamattomaan suuntaan. (Emmi taisi keksiä, mistä on kyse, mutta joudun tunnustamaan, että lopussa olin pihalla kuin citykani.)
"Toisaalla" täytyy siis lukea pikimmiten; toivottavasti se tarjoaa runsaasti selkokielisiä vastauksia vähän hidasälyiselle lukijalle :D Pitänee myös tutustua muihin Simukan kirjoihin, koska tässä tosiaan tökki vain se, että hylätyissä paikoissa harhaileminen oli minusta masentavaa :P
Täytyy sanoa, että "Jäljellä" ei ollut ihan minun kirjani. Se kadonneiden ihmisten arvoitus oli todella kiehtova ja minun on yksinkertaisesti pakko lukea myös "Toisaalla", mutta Emmin ja niiden parin muun yksinäisyys tuntui sitten vähän turhan ankealta ja surulliselta minulle. (Juu juu, se oli koko jutun pointti...) Pidän enemmän sellaisista tarinoista, joissa lauma ihmisiä sekoittaa suhteitaan oikein antaumuksella.
Olisin varmaan pitänyt enemmän sellaisesta kuviosta, jossa Simukan luomaa tulevaisuuden maailmaa olisi esitelty ihan tavallisen teiniarjen näkökulmasta. Nyt se ihmisten ryhmiin jakaminen ja Emmin kokemukset koulunkäynnistä ja elämästä pelkkänä Potentiaalina esiintyivät pelkkinä nopeina välähdyksinä Emmin muistoista.
Päähenkilönä Emmi oli aika perinteinen nuortenkirjan sankaritar, jonka epävarmuuteen ja satujen lukemiseen nuoren kirjoista innostuneen on helppo samaistua. (Itsekin pidin Emmiä tosi sympaattisena tyyppinä eli en valita tästä asiasta.)
Vaikka kirjan aihe ei tätä huvituksia etsivää lukijaa miellyttänytkään, en voi kuin kehua Simukan kehittämiä ovelia juonenkäänteitä. Varsinkin lopussa allekirjoittaneen silmät tuntuivat jäävän pysyvästi selälleen, kun asiat lähtivät vyörymään täysin odottamattomaan suuntaan. (Emmi taisi keksiä, mistä on kyse, mutta joudun tunnustamaan, että lopussa olin pihalla kuin citykani.)
"Toisaalla" täytyy siis lukea pikimmiten; toivottavasti se tarjoaa runsaasti selkokielisiä vastauksia vähän hidasälyiselle lukijalle :D Pitänee myös tutustua muihin Simukan kirjoihin, koska tässä tosiaan tökki vain se, että hylätyissä paikoissa harhaileminen oli minusta masentavaa :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti